Tervetuloa uuden kirjoituksen pariin. Opiskelin vuoden Italiassa (2011-2012) ja ajattelin näin retrospektiivisesti kirjoitella näkemästäni ja kokemastani siinä määrin missä muistan. Minulla oli onnea, sillä vaikka tutustuin opiskelujen merkeissä fantastisiin tyyppeihin, sen lisäksi silloinen poikaystäväni, nykyinen aviomieheni, kävi vierailemassa niin usein kuin mahdollista, joten pääsimme yhdessä tutustumaan tähän kauniiseen maahan. Puhuttaessa Italiasta ei ole liioiteltua sanoa, että kyseessä on erittäin kaunis maa. Opiskelukaupunkini sijaitsi Pohjois-Italiassa, Etelä-Tirolissa, Trenton maakunnassa. Opiskeluinstituutio oli Trenton yliopisto, mutta oman koulutusohjelmani tukikohta sijaitsi Trenton naapurikaupungissa Roveretossa, joka on kuin pienoisversio itse Trentosta. Maisemat siellä ovat ällistyttävän upeita: kaupunkia reunustaa lumihuippuiset vuoret (Dolomiitit), keskellä kaupunkia virtaa vuorilta puhtaina lähteinä laskeva kirkasvetinen joki, ja kaupungin arkkitehtuurikin on kuin moderni versio antiikin Kreikasta (näin amatöörin silmään).
Trenton kaupunki sijaitsee keskeisellä paikalla, sillä sieltä on loistavat yhteydet niin Milanoon kuin Venetsiaankin, sekä autolla suoraan moottoritietä että junalla raiteita pitkin. Lisäksi, sekä Romeon ja Julian kaupunki Verona, että Gardajärvi ovat lyhyellä etäisyydellä. Lähellä sijaitsevista hiihtokeskuksista ehkä tunnetuimmat ovat Madonna di Campiglio ja Val di Fiemmen alue. Ei siis ole liioiteltua sanoa, että näillä hoodeilla tekemistä ja näkemistä riittää!
Rovereton kaupunki on tavanomainen Pohjois-Italialainen pikkukaupunki, jossa pääsi tutustumaan paikalliseen elämäntapaan ja kulttuuriin. Pienen, perinteisen kaupungin etuna on nimenomaan niiden ikivanha, klassinen kosketuspinta. Esimerkiksi, ruoka, ihmiset, ja elämä yleensäkin on täysin autenttisen italialaista. Voisin kirjoittaa pitkän pätkän pelkästään perinteisestä, paikallisesta pizzasta, jonka pohja on ällistyttävän hyvänmakuinen ja täytteessä panostettu raaka-aineiden määrän sijasta laatuun tuoreine artisokkineen ja ilmakuivattuine 'prociuttoineen'.
Kaupungin molemmilta laidoilta pääsi nousemaan vuorille patikoimaan ja ihastelemaan maisemia. Lauantaisin ajoimme opiskelukaverien kanssa tietylle vuoristossa sijaitsevalle jalkapallokentälle pelaamaan. Niissä maisemissa pelaaminen olikin ihan mieletöntä näin jälkikäteen ajatellen. Aina mieheni saapuessa maahan matkustimme lähikaupunkeihin junalla ja muutaman kerran vuokrasimme autonkin. Junayhteydet Italiassa ovat erinomaiset, ja jo junamatka itsessään voi olla pieni elämys, sillä Pohjois-Italiassa raiteet kulkevat vuorien solassa ja maisemat ovat henkeäsalpaavia. Junalippujen hinnat ovat kuitenkin ihan Eurooppalaista tasoa, eivät siis erityisen halpoja. Lisäksi, ainakin perinteisillä junilla matkustettaessa junalippu täytyy muistaa "validoida" asemalta lähdettäessä, sillä validoimattomalla lipulla matkustavalle voi olla tiedossa tuntuvat sakot.
Milanossa kävimme useamman kerran päivän parin mittaisilla reissuilla. Joka kerta vaeltelimme ihmetellen upeiden autojen ja muotiliikkeiden paljoutta. Ostoskaupunkina Milano on upea, etenkin jos pörssi on niin sanotusti kunnossa. Jopa Henkka ja Maukka (H&M) oli siellä astetta hienompi kuin mitä muualla olen nähnyt. Aikanaan siellä ollessamme olimme mieheni kanssa molemmat vielä opiskelijoita, joten meidän osaltamme tämän muotimekan kaupat jäivät enimmäkseen ikkunashoppailun tasolle. Mieleeni on jäänyt kuitenkin mukavat kahvilahetket Milanossa, jossa kahvin nauttiminen keskustan vilskeessä oli mahtavuutta ihan sinällään. Toki, mieleen jäi myös korkea hintataso, sillä esimerkiksi kaksi kahvia maksoi 10€. Toisaalta miljöö oli sen verran hulppea, että saatoimme istua kahvilla ja nauttia maailman menosta pitkät tovit. Milanossa ollessamme emme oikeastaan tehneet mitään erityistä, kahviloiden kiertelyn ja kaupunkiin tutustumisen lisäksi. Iltaisin kahviloiden terassit valjastettiiin illanistujaisiin ja seurusteluun tarkoitetuiksi ajanviettopaikoiksi. Suosikkijuomaksemme muodostui Keski-Euroopassa suosittu Spritz, joita Italiaksi sai tilattua kaksi kappaletta fraasilla "due spritz, grazie". Lasilliset tuotiin aina tarjoilijan toimesta pöytään, pienen suolaisen naposteltavan kera. Italian matkailun aikana opinkin pitämään esimerkiksi oliiveista, jotka siellä olivat tuoreita ja mehukkaita, maultaan hedelmällisiä. Kaukana oikean oliivin mausta on Suomessa tarjoiltavat etikkaliemessä lilluvat säilykeoliivit, yök.
Veronassa kävimme vain kerran. Se oli eläväinen kaupunki, kuitenkin eri tavalla kuin Milano. Siinä missä Milanossa oli kauppoja, kalliita autoja ja hienoja muotiliikkeitä, Veronassa oli historiaa, kulttuuria ja kauniita rakennuksia. Mieleeni on jäänyt torit upeiden suihkulähteiden ympärillä, joissa myytiin kaikenlaisia herkkuja. Veronaan toivoisin pääseväni uudestaan jo pelkästään sen estetiikkaa ihailemaan.
Gardajärvi oli vain noin 15 kilometrin päässä opiskelukaupungistani, Roveretosta. Meillä matka-aktiviteetit sisälsivät oikeastaan enemmän Italiassa elämistä kuin aktiivista lomailemista, joten teimme melko tavanomaisia juttuja. Esimerkiksi, Gardajärvellä istuimme viltillä, piknik -tyyppisesti shakkia pelaillen, ja nautimme mieheni kanssa yhdessäolosta ja luonnon tarjoamasta miljööstä. Gardajärven maisemat ovat uljaat, vuoret ikään kuin nousevat järvestä muodostaen kauniita ja jylhiä maisemia. Gardalta löytyy myös patikointiin tarkoitettuja merkittyjä polkuja, jotka kulkevat vuorien kyljessä välillä nousten ja välillä laskien.
Venetsiassa kävimme kertaalleen mieheni kanssa. Matkasimme silloin vuokra-autolla. Milanosta Venetsiaan kulkee lähes suora moottoritie, jota pitkin matka taittuu aika nopeasti. Moottoritiet ovat monen muun Keski-Euroopan maan tavoin Italiassa maksullisia. Moottoritie on kuitenkin aina korvattavissa myös toisella, maksuttomalla reitillä, joka kulkee kylien läpi ja on näin ollen hitaampi (toki maisemallisesti kauniimpi). Venetsiaan olisi näin jälkeenpäin ajatellen kannattanut matkustaa joko bussilla tai junalla, sillä autoille tarkoitettu parkkipaikka oli ruuhkainen ja pysäköintiruudun löytäminen täten vaikeaa. Lisäksi, pysäköiminen oli mahdollista vain kahdeksi tunniksi kerrallaan (maksullista kuitenkin), eli jouduimmekin parin tunnin välein palaamaan parkkipaikalle maksamaan seuraavat kaksi tuntia. Juna-asema sijaitsi aivan autoille tarkoitetun parkkipaikan läheisyydessä, eli junalla saapuvat pääsivät mukavasti suoraan asemalta suunnistamaan kohti kaupunkia. Venetsian kaupunkiin ei siis pääse kuin jalkaisin, joten sinne mennessä kannattaakin varautua mukavin kävelykengin. Venetsia, kuten muutkin Pohjois-Italian kaupungit, on varsin mieleepainuva ja uniikki. Esteettisesti aivan uskomaton. Toki, turisteja on paljon ja kaupungin kapeat kujat voivatkin olla ruuhkaksi asti täynnä. Lisäksi, kenties väenpaljoudesta ja seisovasta vedestä johtuen paikoitellen ahtaimmilla kaduilla leijaili ikävänhajuinen tuoksu.
Olen itse intohimoinen urheilija ja nautin erityisesti ulkona liikkumisesta. Vaikka koko vuosi Italiassa oli mieleenpainuva, oli ehkä suosikkireissuni mieheni kanssa laskettelureissu Dolomiiteille. Matkasimme autolla, sillä sinne ei kulkenut sopivaa bussi -tai junayhteyttä. Matka määränpäähän oli antoisa maisemien puolesta, lumihuippuisia vuoria oli yksi toisensa perään, ja pikkukylät, joiden läpi ajoimme olivat ihastuttavan perinteisiä. Suuntasimme Val di Fiemmen laaksoon, josta ajoimme ensimmäiselle löytämällemme hiihtokeskukselle. Italiassa, kuten Keski-Euroopassa yleensäkin, hiihtokeskuksia on vuorisilla alueilla kuin Suomessa järviä, eli paljon. Itse HC -laskettelijana olin tuonut Suomesta omat lasketteluvälineet, mutta mieheni vuokrasi päiväksi laskusetin, joka oli siellä todella edullinen. Kevät oli jo sen verran pitkällä, että se taisi näkyä vuokraushinnoissa. Myös hissiliput olivat edulliset. Kerrassaan mahtava reissu.
Tutustuimme Italiaan melko kiireettömästi. Ehdimme ihmetellä monia asioita, eikä meitä ajanut loman tuoma paine ennättää nähdä ja kokea kaikkea kerralla. Suurimmalta osalta nautimme luonnosta ja upeista maisemista, sekä tutustuimme lähikaupunkeihin. Kävimme normaaliin tapaan ruokakaupassa ja lenkkeilimme. Iltaisin saatoimme siemailla viiniä ja katsella tähtitaivasta. Viiniä Italiassa myydään ruokakaupoissa sekä erikoisliikkeissä. Kauppojen hyllyiltä löytyy lähes aina paikallisen maakunnan tuottamia lähiviinejä. Hinnat ovat puolet Suomen hintatasosta eli jo kympillä tai parilla saa ihan laadukasta tavaraa. Keski-Eurooppalaiseen tapaan kuuluu sivistynyt siemailu ja itse pidän metodia hyvänä liiallisen läträämisen sijaan.
Opiskelijoina valitsimme tietysi aina halvimmat lennot suuntaan kuin toiseenkin. Useimmiten taisimme lentää Air Balticilla, joka lentää Helsingistä, Turusta tai Tampereelta Bergamoon Milanon tienoolle, aina kuitenkin välilaskulla Riikan kautta. Aluksi, myös Ryanair operoi Tampereelta Bergamoon, mutta nuo lennot loppuivat jossain vaiheessa. Voi olla, että nykyään operoivat jälleen. Bergamosta oli ehkä helpoin ottaa bussi Milanoon, josta junalla on oli helppo suunnta minne päin tahansa Pohjois-Italiaa.
Voin suositella esittelemiäni kohteita lämpimästi, enkä malta itse odottaa, että pääsen jälleen ihastelemaan Pohjois-Italian kauneutta. Varsinaisia rantakohteita nämä eivät ole, vaan sopivat erityisesti kulttuurinnälkäisille tai urheilumielisille. Esimerkiksi Trento tai Rovereto ovat hyviä kohteita mikäli ei kaipaa massaturismia vaan haluaa toden teolla tutustua paikalliseen kulttuuriin.
Näihin kuviin ja tunnelmiin,
MWind